Nykypäivänä tuskin kukaan voi sanoa, ettei löydä tietoa jostain asiasta. Netti tulvii tietoa, hakusanoista kertyy tuhansia hakutuloksia ja yritysten intrat, tai muut sisäiset tietoväylät sekä pilvipalvelut pursuavat kansioita ja alikansioita ja niiden alikansioita. Etsivä siis löytää vastauksia niin halutessaan, mutta miten suodattaa tulvasta itselle tärkeä tieto.
Kokeilin itse seuraavanlaista muutaman askeleen check-listaa ennenkuin säntään hakemaan jotain tietoa ja se tuntui toimivan:
- Millaisia ajatuksia itselläni on asiasta? Onko takana asennetta vai tietoa?
- Jos asennetta, mistä kannattaaa hakea puolueetonta tietoa?
- Jos tietoa, mitä ja mistä vakavasti otettavasta lähteestä saan tarvitsemaani lisää?
- Miten paljon aikaa aion käyttää asian selvittämiseen?
- Jos en heti ehdi tai pysty, päätän koska haen tiedon ja merkkaan sen kalenteriin muistutuksella.
- Tiedon löydettyäni päätän, mitä tiedolla teen ja milloin.
Viestintuojat – aikavarkaita vai toivottuja lähettiläitä?
Tietoa myös tyrkytetään ja hyvin usein kesken itselle tärkeän tehtävän, lounaan tai lepo- ja palatumisajan väliin. Silloin on oltava oman vireyden tähden myös omat rajat kunnossa, ettei lankea aikavarkaisiin. Tähän pitää siis varustautua jo etukäteen, muuten aikavarkaalla on avoimet ovet tulla mellestämään omaan tilaani.
Toisaalta jos itse tiedotan jotain asiaa tai ylipäätään lähestyn vuorovaikutusmielessä, kannattaa kysyä itseltään: Säntäänkö paikalle juuri silloin, kun vain minulle sopii?
Koen, että tässä on perustana se, että ymmärtää oman ja toisen arvon ja sen, ettei kukaan halua, eikä kenenkään tarvitse olla kenenkään ovimatto. On löydettävä myötätunto itseään kohtaan. Tieto ja tunne, että voi itse päättää, milloin on valmis muille ja toisten tärkeille asioille.
Oletko valmis laittamaan “Ei saa häiritä” kyltin oveesi, kun tarvitset omaa aikaa?
Työstä, vuorovaikutuksesta ja viestinnästä voit lukea ja oppia lisää verkkokurssiltamme, johon pääset tutustumaan tästä.