Unet luovat omia kupliaan
Heräsin (ja herätin miehenikin…) viime yönä huutooni painajaisesta -tai yöllisestä kauhukokemuksesta. En muista, milloin viimeksi olen sellaisen kokenut. Tuntui pitkään, että sydän hakkaa hulluna, keho on jännityksestä kankea ja samaan aikaan ihan tärisevä. Silmistä valui vesi ja haukoin henkeä. Mieheni silittely ja puhe sai minut vähitellen palaamaan todellisuuteen ja rauhoittumaan.
Arvelen, että painajaiseni yksi syy oli hengitykseni. Olen ollut flunssan kourissa muutaman päivän ja nenä on tukossa. Pyrin aina tietoisesti hengittämään nenän kautta ja nukkumaan mennessä keskityn yleensä rauhallisiin hengitysharjoituksiin. No… flunssassa se on aika vaativaa; Luulen, että yö ja uni sai lopulta aikaan hengityskatkoja ja happivajetta. Lisäksi minulla on ollut monia raskaita käsiteltäviä asioita, lähipiirissä kuolemaa ja onnettomuuksia. Sitä normaalia elämää, mutta kasautuneena on välillä tuntunut, etten ole pystynyt käsittelemään kaikkea kunnolla arjen pyörityksessä.
Unet nostavat tiedostamattoman käsiteltäväksi
Muistan, että kävin ennen nukkumaanmenoani läpi ajatusta traumoista. Siitä, miten ne vaikuttavat mieleen, uneen ja omaan hyvinvointiin pitkään ja tiedostamattomasti tilanteiden jo lauettua. Ajattelin omaa kauan, kauan sitten tapahtunutta keskenmenoani ja sen käsittelyä. Surun ja pohjattoman menetyksen tunne pyrki sisääni, enkä jaksanut sitä käydäkään läpi enää hereillä, vaan nukahdin.
Luulen, että muisto ja flunssan aiheuttama hengityskatko oli syynä öiseen tilaani. Ei sitä kyllä siinä herätessä tajunnut – vasta ajan päästä rauhoituttuani pystyin analysoimaan tilannetta.
Kiitollisuus unien tarjoamista mahdollisuuksista!
Aivot – sydän – tunteet – kaikki yhteydessä
Olen melko analyyttinen sekä myös myönteisyyteen suuntautuva asioiden suhteen. Nytkin tunteita sekä faktoja purkaessani ajattelin, että on se mahtavaa, miten kaikin tavoin mieli pyrkiikään meitä auttamaan! Löysin jo ainakin kolme kiitollisuuden aihetta painajaisestani:
- Se herätti minut hengittämään kunnolla
- Käsittelin omia traumojani tiedostamatta – ja nyt myös tiedostaen
- Sain kokemuksen painajaisesta, koska minulta kysytään niistä usein uni-/vireysluennoillani ja vastaukseni on perustunut enemmän tietoon kuin koettuun. Nyt pystyn antamaan enemmän!
Lisäksi vielä sain hyvän aiheen kirjoittaa uniblogia. Minulla on ollut jokin blokki päällä kirjottamiseen. Ehkä siitä syystä, että kirjoittaminen on minulle hyvin läheinen ja tärkeä asia, jossa olen läsnä täysillä. Nyt, kuten kirjoitin, on ollut vähän raskaampi vaihe… voimat ovat menneet arjesta selviämiseen ja vain itselle kirjoittamiseen.
Toivon, että kirjoitukseni painajaisesta antaa sinulle, joka ehkä kärsit jatkuvista tai satunnaisista painajaisista, aihetta miettiä niiden viestiä ja kenties löytää myös kiitollisuutta niistä. Traumat saattavat lisäksi vaatia tietoista purkua; puhumista, kuuntelua ja harjoituksia niiden läpi käyntiin, niin etteivät ne häiritse unta ja päivittäistä toimintaa.
Me käytämme usein mm. NLP:n tarjoamia tekniikoita asiakastyössämme, etsittäessä tietä uhista ja peloista kohti rauhaa ja mahdollisuuksia. Tekniikoita ja tapoja löytyy – pääasia ettei jää yksin, kun asiat painavat liikaa, eikä itsellä löydy voimia niiden käsittelyyn.
Kokemuksestaan kiitollisena, teille hyviä unia toivottaen
Päivi