Tulin Thaimaan lomalta äskettäin. Loma oli upea; paljon lämpöä, laiskottelua, lukemista, uimista ja Thaimaassa myös ihanaa hierontaa kehon väsyneille lihaksille.
Keskipäivällä Thaimaasa on niin kuuma, että mielellään silloin on viilennetyissä tiloissa, paitsi thaimaalaiset. Kun me lähdimme hierontaan kadunvarren kauniisiin yrityksiin, viilennys pantiin päälle vasta silloin kun asiakas astui tilaan. Lämpö ei siis vaivannut näitä aina valmiina olevia hierojia. He ovat valmiina aamu yhdeksästä ilta kymmeneen. Ja he ovat aina iloisia ja vieraanvaraisia.
Vaikka yhteistä kieltä ei olekaan, vuorovaikutus on aktiivista heidän puoleltaan. Kaunis tapa tervehtiä lämmittää turistin sydäntä. Hieronnan lopuksi voi saada kupin teetä tai virvoittavia ananaspaloja.
Mikä on jaksamisen salaisuus?
Pohdin itsekseni, mikä nämä aina ystävälliset ihmiset saa jaksamaan pitkiä ja raskaita päiviä. Väsymys ei mitenkään näy heidän työskentelyssään eikä asiakkaan kohtaamisessa. Mikä heidän salaisuutensa on?
Varmasti paljon liittyy kulttuuriin, uskontoon, palvelualttiuteen, työn tekemisen tarpeellisuuteen, ilmastoon ja kasvatukseen. Kuitenkin suurimman jaksamisen uskon tulevan aidosta ihmisten kohtaamisesta, vuorovaikutuksesta ja toisten kunnioittavasta huomioimisesta.
Mitä, jos mekin opettelisimme kohtaamaan paremmin?
Tässä meillä on vielä pohjolan kulmille paljon opiskeltavaa. Jospa mekin oppisimme kohtaamaan jokaisen työtoverin, asiakkaan tai kumppanin samalla kauniilla arvostuksella ja positiivisella huomioinnilla, meillä voisi olla parempi fiilis ja työssäjaksaminen lisääntyisi.
Kuinka hyvältä tuntuisikaan, kun jokainen kohtaamamme ihminen tervehtisi ja hymyilisi meille ja miltä tuntuisikaan tehdä se jokaiselle vastaantulijalle. Vaikka tämän tason vuorovaikutukseen emme kykenisi koko elämämme aikana, jotain sille varmasti voisi kuitenkin tehdä, jotta itsestäkin alkaisi tuntua paremmalta.
Me olemme täällä toisiamme varten. Kohtaamme toisemme vuorovaikutuksen avulla työssäkin. Miten kohtaamisista saisi enemmän irti? Kuunteleminen ainakin on iso osa vuorovaikutusta.
Kuunnella ja vuorovaikuttaa voi neljällä eri tasolla
- Ensimmäinen taso on omien tapojen tasolla. Se on arvostelemisen taso ja keskiössä olen minä itse. Puhutaan kohteliaita fraaseja ja sitä, mitä toinen haluaa kuulla
- Toisella tasolla puhutaan sitä, mitä itse ajattelen. Keskiössä ovat asiat ja minun näkökulmani.
- Kolmas taso syvenee jo dialogiin. Silloin pystyy astumaan jo toisenkin näkökulmaan ja olemaan siitä aidosti kiinnostunut.
- Syvimmällä tasolla ollaan yhteisessä virrassa, voidaan olla tyyniä ja yhteisöllisiä. Ollaan yhdessä luovia.
Kunpa pystyisi omassa vuorovaikutuksessaan saavuttamaan tuon neljännen tason. Ja jos työssä voisimme harrastaa aitoa dialogia, voisi se antaa eväitä monelle suurempaan jaksamiseen. Minusta tuntuu, että thaimaalaiset jo tervehtivät vähintään tällä tasolla. Siinä meille tavoiteltavaa, vai mitä? Minkä tason sinä tunnistat omaksi tyypilliseksi tavaksesi?
Muista vuorovaikuttamisen keinoista lisää saat vinkkejä vaikkapa verkkokurssiltamme Vapaudu väsymyksestä – TYÖ. Tutustu lisää tästä.