Olen viime aikoina pohtinut paljon karaisemista, karaistumista, armollisuutta ja herkkyyttä sekä näiden asioiden vaikutusta yleiseen terveydentilaan. Olen huomannut työssäni, että asiakkailla on usein ajatus siitä, että kaikki pitää vain kestää. Voi olla, että vuosikausia on kestänyt asioita, jotka eivät ole itselle hyväksi, mikä on johtanut vatsavaivoihin ja lihomiseen. Usein tähän liittyy erillisyyden tunne tai paine siitä, että pitäisi olla samanlainen kuin kaikki muut.

Missä on yksilöllisyys?

Jotta voisi voida hyvin, pitää ihmisen tietää omat tarpeensa ja osata kuunnella niitä. Täytyy myös ymmärtää, että se mikä toimii naapurin Pekalla ei ehkä toimi itsellä. Jo lasten kasvatuksesta lähtien pitäisi huomioida ihmisten yksilölliset erot siinä mikä on hyväksi kenellekin. Tämä ei tarkoita curling vanhemmuutta vaan lapsilähtöisyyttä. Töissä se tarkoittaa johtamista ihmislähtöisesti, ei asialähtöisesti. Kaikki eivät voi hyvin samanlaisessa ympäristössä tai samanlaisten asioiden parissa. Kuitenkin yksilöllisyys on tärkeää erityisesti työilmapiirissä, sillä tiimissä erilaisuus ruokkii innovatiivisuutta ja tehokkuutta. Terveyden kannalta yksilöllisyys ja omien tarpeiden tunnistaminen tarkoittaa tehokkaampaa sairauksien ennaltaehkäisyä, parempaa vireystilaa ja oloa.

Karaiseminen vai karaistuminen…

Tätä asiaa pohtiessani mietin erityisesti ihmisten erilaisia tarpeita. Toinen kestää paremmin ulkoisia ärsykkeitä kuin toinen. Ja jos kyse on erityisen herkästä ihmisestä voi jo äänen korottaminen aiheuttaa tässä stressireaktion. Toisen karaisemisen johonkin asiaan pitäisi olla lähtöisin siitä henkilöstä joka karaisemista tarvitsee. Parempi olisikin, jos karaiseminen olisi omasta halusta tapahtuvaa karaistumista. Eli ihminen itse haluaisi vaikuttaa omaan sietokykyynsä ja tekisi sitten karaistumisensa omassa tahdissaan.

Väärällä tavalla hoidettuna karaiseminen voi johtaa siihen, ettei enää kuuntele omaa kehoaan tai tunnista omia tarpeitaan. Kun nämä osa-alueet heikkenee, myös terveydentilan ylläpito voi vaikeutua. Törmään jatkuvasti ihmisiin, jotka eivät tunnista omia kehon viestejä riittävässä määrin voidakseen voida hyvin. Voi olla, että tällöin on jo kotona lapsena ohitettu lapsen tarpeet ja käsketty vain olemaan reipas tai kestämään. Sitten aikuisena on helppo toteuttaa tätä itse ja unohtaa, että vain minä itse voin vaikuttaa omaan terveyteeni.

Armollisuus

Armollisuus ei tarkoita sitä, että antaa kaiken vain olla tai että syö aina suklaata kun mieli tekee. Armollisuus on sitä, että ymmärtää ettei aina voi jaksaa eikä olla täydellinen. Että voi tehdä virheitä ja olla silti hyvä ihminen. Terveyden kannalta armollisuus on mielestä yksi tärkeimmistä asioista. On hetkiä, jolloin asioita pitää puskea eteenpäin ja on hetkiä, jolloin pitää ymmärtää lopettaa. Parhammillaan armollisuus itselle tarkoittaa sitä, että pystyy elämään omanlaistaan elämää, osaa asettaa rajoja muiden vaatimuksille, tietää milloin tulee levätä ja paljon muuta.

Herkkyys

Olen tehnyt paljon töitä erityisherkkien kanssa viime aikoina. Heidän kanssaan olen oppinut erityisesti siitä, miten jokainen pitäisi ottaa omana itsenään eli yksilönä huomioon. Heidän kanssaan olen oppinut mitä karaiseminen pahimmillaan voi olla. Heidän kanssaan olen oppinut miten armollisuus voi parantaa. Uskon, että näistä opeista voi ammentaa myös muille. Siksi laitankin tähän loppuun pari vinkkiä miten helpottaa oman terveyden hoitamista.

Vinkit
  1. Ole oma itsesi. Se voi tarkoittaa eri rooleissa eri asioita. Älä kuitenkaan lähde muokkaamaan itseäsi sellaiseksi kuin muut ovat. Jos koet erillisyyttä, etsi muita itsesi kaltaisia ympärillesi. Muista, että et ole yksin.
  2. Karaise itseäsi lempeästi. Jos jokin asia on sinulle vaikeaa sietää, niin aloita karaistuminen pienin askelin. Mieti mikä on pienin mahdollinen ärsyke asiasta ja totuttele siihen ensin ja siirry siitä sitten asteittain kohti vaikeampia asioita.
  3. Armahda itsesi. Mitä sitten, jos et saa kaikkea tehtyä? Mitä sitten, jos kotona on sotkuista? Mitä sitten, jos juuri nyt ei huvita? Mitä sitten? – on hyvä kysymys silloin kun suorittaminen on jäänyt päälle. Se on hyvä kysymys myös silloin kun kaikki asiat kaatuu päälle tai huolehtiminen ei anna sijaa levolle.
  4. Herkisty omalle kehollesi. Pysähdy ainakin kerran päivässä kuuntelemaan kehosi viestejä. Aloita kevyesti kuulostelemalla onko keho kuuma vai kylmä, lämmin vai viileä. Siirry siitä sitten eri kehon osiin. Sattuuko johonkin, tuntuuko painetta, tuntuuko jokin väärältä, onko lihaksissa kireyttä jne. Toimi sitten kehon viestin mukaan. Jos on väsy, nuku päikkärit.

 

Tsemppiä jatkoon!

Anu